Elinvoimaryhmä

Elinvoima-ajattelu on vähitellen korvaamassa perinteisen elinkeinoihin, kunnan talouteen, väestökehitykseen ja muihin perinteisiin mittareihin nojaavan kunnan kehittämisajattelun. Elinvoima perustuu toki resursseihin, mutta myös vuorovaikutukseen ja uuden luomiseen. Kun perinteisessä elinkeinoajattelussa huomio kiinnittyi vahvasti esimerkiksi työpaikka- ja väestömäärään, elinvoima-ajattelussa tärkeitä asioita ovat myös esimerkiksi yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma, ilmapiiri, muutoskyky ja ennakointi. Elinvoima on kulloinkin riittävää toimintakykyä ja riittävää uudistumiskykyä.

Kunnan käytännön toiminnassa keskeistä on elinvoimajohtaminen: elinvoima-ajattelun sisällyttäminen kunnan toiminnan suunnitteluun ja erilaisiin käytäntöihin. Elinvoimalle voidaan asettaa tavoitteita ja sitä voidaan mitata ja seurata. Tulevaisuudessa kunta on alueensa elinvoiman suoranaisena ylläpitäjänä selvästi nykyistä pienempi tekijä, koska monia palveluita tarjotaan joko maakunnallisten tai seudullisten järjestäjien tai yritysten kautta. Kunnan kyky toimia erilaisissa verkostoissa ja tukea paikallisia toimijoita korostuu selvästi entiseen verrattuna. Tämä vaatii uudenlaista osaamista ja toimintatapaa myös kunnan luottamushenkilöiltä ja työntekijöiltä. Elinvoimajohtaminen tukee onnistumista tässä uudelleensuuntautumisessa.

Pienikin kunta voi olla elinvoimainen. Suurissa kaupungeissa elinvoiman hallinta perustuu vahvasti infrastruktuuriin, joka antaa puitteet yritysten toiminnalle sekä asukkaiden viihtyvyydelle ja palveluille. Suurkaupunki voi asettaa elinvoimansa ytimeen Aviapoliksia, metroverkkoja, alikulkutunneleita, baanoja ja bulevardeja ja pistää puistoja matalaksi uusien kerrostaloalueiden tieltä. Pienemmissä keskuksissa elinvoiman ytimessä ovat usein pk-yritykset, joiden varassa paikallistalous ja työllisyys kehittyvät. Kaupunginjohtaja paukuttelee henkseleitään usein luettelemalla pitkän listan nimekkäitä vientiyrityksiä. Pienissä kunnissa kumpikaan edellisistä on harvoin ylivertainen elinvoimatekijä, jolloin elinvoiman ylläpitäjinä korostuvat monipuolisuus, joustavuus, pienuuden ja läheisyyden ekonomia, yhteisöt ja sosiaalinen pääoma ja muut sellaiset asiat, jotka suuremmissa keskuksissa eivät pääse esille: jopa yksittäiset ihmiset. Pienessä kunnassa elinvoima on asiointia ilman jonotusta, puhelinsoittoja tutuille palveluntarjoajille, naapurin lapsen kuskaamista hoidosta ja viikon paasto ennen kyläkunnan hirvikeittoa. Ja jos nimi ei nyt muistu mieleen, niin naama on aikakin tuttu!